vauvan itkua talvella pimeästä
Kirjoittanut: *luonnollista selitystä?*   8.5.2005  klo 15.46           

	Tämä juttu on minulle oikeasti tapahtunut 50-luvun lopulla. Olin
tulossa järveltä ennen joulua hevosella kotiin, asuin silloin vielä
isäni ja äitini luona, olin reilu parikymppinen, enkä mikään
"mammanpoika" enkä uskonut mihinkään kummituksiin tai muihin. Matkaa oli
järveltä kotiini noin 7km ja välillä ei ollut asutusta, paitsi mökin
raunio rannassa. Alkoi olla jo aika hämärä kun olin puolivälissä matkaa,
annoin hevosen mennä omaa vauhtiaan. Korostan että minua ei millään
tavalla pelottanut se matkanteko ja olin kulkenut sen välin monesti
ennenkin. Mutta silloin alkoi kuulua ihan kuin vauvan itkua aisakellojen
moukinan sekaan. Ensin ajattelin että reki naukuu, mutta sitten oli
pakko ihan pysäyttää ja jäädä kuuntelemaan. Ja kyllä se minun korviini
kuulosti aivan selvältä itkulta. Huusin vielä metsään, mutta vastausta
ei kuulunut. No, minä jatkoin matkaani
Kotona selvitin jutun äidilleni ja hän sanoi että rannassa oli ennen
asunut naimaton nainen äitinsä kanssa, jonka oli huomattu kylässä
tulleen aikoinaan raskaaksi. Mutta koskaan ei kukaan kyläläisistä nähnyt
tätä vauvaa. Yleinen epäilys oli, että äiti olisi julmasti hävittänyt
vauvansa. Niinpä äitini epäili että olin kuullut sen vauvan itkun.
Mutta seuraavana päivänä kävimme vielä isäni kanssa tutkimassa paikkaa
jossa kuulin itkua. Mutta ei mitään, rikkumatonta lunta vain oli, ei
edes hiiren jälkiä ollut sillä alueella metsässä. Tämä juttu on mulle
ollut arvoitus näihin päiviin, jos jollain on jotain ideoita mikä olisi
voinut olla äänen aiheuttaja, niin laittakaa ajatuksia.