Pari Kummitustarinaa, olkaa hyvät! Kirjoittanut: *Orson * 15.3.2005 klo 17.00 Ajattelin nyt aloittaa kertomalla pari omaa kokemusta: En tiedä pitäisinkö tätä "oikeana" kummitustarinana, vai laskisinko tämän mielikuvituksen piikkiin. Olin n. 7-vuotias ja ensimmäisellä luokalla. Oli jo melko pimeä syysilta ja olin ulkona leikkimässä metsässä, joka oli melko lähellä kotiani. Olin metsän laidalla, kun jostain syystä jäin tuijottamaan pimeään metsään. Olin aikeissa lähteä nopeasti kotiin päin, kun tunsin oloni levottomaksi ja pian olin tuntevinaani, että puiden ja pensaikon luona olisi joku/jokin. En saanut kuitenkaan itseäni liikkeelle ja pian näinkin puiden vieressä kasvot, jotka ikään kuin muodostuivat siihen (muistaakseni erittäin nopeasti). En enään muista kunnolla minkä näköiset kasvot olivat, mutta, ne olivat melkeinpä hirviömäiset, joissa kuitenkin oli ripaus inhimmillisiä piirteitä. Muistaakseni kasvot ikään kuin virnisti tai irvisti minulle. Aloin melkein heti kiljumaan niin kovin kuin pystyin ja käännyin juoksemaan kotiin päin. Muistan yhä kuinka juoksin täysillä pakoon ja sellaista pelkoa en ollut kokenut edes painajaisissa. Kotona kerroin pöydän vieressä oleville vanhemmilleni "kasvoista". En muista mitä äitini sanoi, mutta hämmästyin, kuin isäni käski kuvailemaan sitä ja halusi nähdä kohtaamispaikan. No eihän siellä mitään ollut, kuin menimme sinne seuraavana päivänä. Kaikki tuo saattoi olla vain lapsen vilkaan mielikuvituksen tuotetta, mutta painajaisia en muista nähneeni tuosta. Tässä on toinen tapahtuma parin vuoden takaa: Minä ja pari vuotias pikkuveljeni nukuimmne samassa huoneessa, kunnes veli herätti minut josku yöllä ja sanoi "tuolla on mörkö" ja osoitti huoneen avonaisen oven luo. Sanoin, että ei siellä mitään ole ja veli pian nukahtikin. Itse en nukahtanut heti ja voin vannoa, että kuulin askeleet, jotka loittonivat kauemmas huoneeni ovelta, kunnes lopppuivat kokonaan. Loppuyöstä tuli sitten nähtyä painajaisia. Voihan tietysti olla, että äänen aiheutti joku muu perheestäni. Suvullani on tapahtunut muitakin outoja tapahtumia ja eteenkin isäni kertoma tarina on erittäin pelottava, mutta en tiedä viitsinkö sitä kirjoittaa tänne, koska tuskin moni jaksaisi uskoa siihen. -Orson